Kennel Witty Whisks sijaitsee itäisellä Uudellamaalla, Ruotsinpyhtäällä.
Täällä maalla, peltojen keskellä, harrastamme pienimuotoista koirankasvatusta. Asumme vanhassa maalaistalossa,
jota ympäröi iso tontti missä on reilusti tilaa koirillemme juoksennella.
Tällä hetkellä meillä on kaksi punaista irlanninsetteriä. Diiva, Ariellan Brinna Tina, tuli taloomme tammikuussa 2004 armottoman "punaisen kuumeen" vaivatessa meitä kovasti. Ja jo vuoden 2004 lopussa otimme Diivalle kaveriksi Daamin, Clever Sett Lou Lou.
Koiria olemme harrastaneet tavalla tai toisella lähestulkoon aina.
Niinan lapsuudenkodissa ei koskaan ollut koiraa, sillä hänen äitinsä ei voinut sietää minkäänlaista "karvakorvaa" kodissaan.
Niina kyllä muisti joka joulu ja syntymäpäivä ilmottaa hartaimman toiveensa, oman koiran, mutta koskaan ei sitä saanut.
Pikkutyttönä Niina hoiti mummunsa monirotuista terrieriä, Samua. Kerran Niina leikkasi sen turkin aivan lyhyeksi, koska se
hänen mielestään oli kesällä niin kuumissaan. Huutiahan siitä tuli, mutta trimmaustakin on siis harjoiteltu jo pienestä pitäen.
Myös naapurien ja sukulaisten koirat olivat erittäin tuttuja Niinalle.
Ensimmäisen ihka oman koiran Niina hankki 18-vuotiaana, muuttaessaan pois kotoa. Se oli Virosta tuotu pitkäkarvainen
collienarttu Bella (Karri). Sillä ei ollut kennelnimeä, mutta rekisteröity se oli. Puolitoista vuotta myöhemmin Niina otti Bellalle
kaveriksi toisen collienartun, Donnan (Yarizan Black Caroline). Ismon kanssa yhteen muutettuaan he ottivat mäyräkoirauroksen Dumlen.
Nyt nämä koirat ovat jo siirtyneet kirmailemaan autuaammille niityille. Donnalle tuli selkärangan rappeuma ja hieman alle
10 vuotiaana jouduimme luopumaan siitä. Dumle jäi auton alle ollessaan melkein 7-vuotias. Bella eli 13,5 vuotiaaksi.
Sen jouduimme viemään "enkelipiikille" halvaantumisen vuoksi.
Ismolla oli lapsuudenkodissaan lähes tulkoon aina koiria. Hänen isänsä oli kova metsästämään, joten perheessä oli ajokoira
tai useampia. Ismolla itsellään on ollut salukeja. Erittäin lupaava narttu Ira (Kirman-kennelin jälkeläisiä). Se jäi auton alle vuoden
ikäisenä, joten jäi arvoitukseksi mitä koirasta olisi tullutkaan.
Uros Zico (Aramikas Bhalisto) oli Ismolla noin viisi vuotta. Poikansa astman takia se siirrettiin hänen veljensä omistukseen.
Zicon kanssa Ismo kävi näyttelyissäkin. Siitä ei kuitenkaan koskaan tullut "ykköskoiraa". Kuluikin useampi vuosi, ettei Ismolla
ollut koiraa ollenkaan. Treffattuamme koirat ovat taas olleet tiiviisti kuvioissa mukana.
Perheeseemme kuuluu koirien lisäksi Niinan tytär Noora (edellisestä liitosta) ja yhteiset lapset Nella ja Nanna. Ja koska
olemme ns. uusioperhe, ovat Ismon (äitinsä luona asuvat) lapset Simo ja Ida luonamme aina silloin tällöin. Niin, että
meillä kyllä vilinää ja vilskettä riittää. Tyttärillämme on ollut lemmikkeinään marsuja ja kaneja. Setterimme kuitenkin tykästyivät kaneihin liiaksikin ja
kaniaitaukseen päästyään leikkivät niiden kanssa liian rajusti, joten kaneja meillä ei enää ole (eikä tule..).
Kennel-asiaan palataksemme...
Kasvattajakurssin kävimme huhtikuussa 2004 ja kennelnimen saimme marraskuussa 2005. Olemme jäseninä Suomen
Kennelliitossa, Kanakoirakerhossa, Suomen punaiset irlanninsetterit ry:ssä ja Loviisan seudun koirat ry:ssä.
Koiriemme kanssa käymme näyttelyissä. Myös tottelevaisuus-ja näyttelykoulutuksissa olemme käyneet. Daamin kanssa
Ismo on aloittanut linnustuksen viime syksynä. Näyttelyharrastus on kuitenkin se mikä on ainakin tällä hetkellä se "must-juttu".
Jos haluat kuulla lisää koiristamme, voit kirjoittaa meille sähköpostia.
Klikkaa kuvaa alla!
