PENTUTAPAAMINEN

Witty Whisks W-pentueen (synt. 5.5.2007 yhdistelmästä Diiva -Ariellan Brinna Tina ja Jere -Danaway Inquistor), pentutreffit 24.11.2007.

Witty Whisks-pennut:
Wara (WW Weird-Wilberta)
Saga (WW Wise-Wilhelmina)
Tessa (WW Wonderful-Wanda)
Wilma (WW Witching-Wilma)
Wendy (WW Wealthy- Wendy)
Brenna (WW Winner-Whitney)
Wikky Lee (WW Wizard-Wictoria)
Winston (WW Wily-Winston)
Ozzy (WW Wild-Willy)

tulivat puolivuotiaiksi 5.11.2007.
Oli tullut aika järjestää pentutapaaminen. Päivämäärää oli vaikea lyödä lukkoon...yksi päivä sopi yhdelle, mutta ei sitten sopinutkaan enää toiselle... Päiväksi päätettiin 24.11, koska silloin ainakin viisi pennuista pääsisi paikalle, sehän oli jo yli puolet. Lola-mummukin (Kanelin Vauhti-Valma) tulisi tapaamaan tyttären tyttäriään. Tapaamispaikkana oli Diiva-äipän koti, taikka oikeastaan pihamaa, meillä kun ei juuri sillä hetkellä ollut tarvetta saada uutta "sisustusta" kotiimme. Viisi punaista pikku-paholaista olisi varmasti saanut aivan omanlaistaan jälkeä aikaiseksi.

Syksy oli ollut todella sateinen ja niin nytkin. Tapaamista edeltävänä iltana vettä tuli taivaan täydeltä ja pihamaa suorastaan lilli vedessä. Olimme kuitenkin varautuneet tähänkin. Tyhjillään oleva vanha navettamme saisi toimia sadesuojana, mikäli tarvetta olisi. Sinne laitoimme olkia lattialle ja olkipaaleja istumapaikoiksi. Vähän kuusia sisään ja lyhtyjä roikkumaan, niin saatiin pikkujoulutunnelma aikaiseksi. Ruokailukin saatiin järjestettyä sisätiloihin.

Seuraava aamu valkeni. Säidenhaltija oli kuin olikin puolellamme. Aurinko paistoi,maa oli kuurassa ja pakkasta 5 astetta. Upea ilma! Meillä ei olisikaan "uitettujen ja rapaisten" settereiden tapaamista.

Kello 13 alkoi portistamme saapua "punaisia pikku-paholaisia". Omat koiramme, Diiva (Ariellan Brinna Tina), Daami (Clever Sett Lou Lou) ja Daniela (Witty Whisks One And Only), ottivat vieraat vastaan iloisesti haukahdellen ja malttamattomasti hypellen. Diiva ei niinkään ollut lapsistaan kiinnostunut, se mokoma kerjäsi rapsutuksia ja silityksiä kaikilta kaksijalkaisilta. Pennuista paikalle pääsivät tulemaan Wara, Wendy, Wikky Lee, Ozzy ja Winston. Voi sitä iloa ja riemua, kun pennut pääsivät vapaina kirmailemaan toistensa kanssa. Nuuskimista, juoksua, vauhtia, painimista, häntiä, kuonoja, pitkiä jalkoja, hapsuja ja kuolaakin riitti. Wendy ja Wikky Lee olivat selvästi muita arempia. Ne katselivat touhua sivusta. Ei mennyt kuin hetki, niin johan nekin mennä touhottivat muiden mukana. Wara kävi ottamassa kauneuskylvyn meidän takapihalla olevassa ojassa. Pikkuisen meinasi alkaa neitiä paleltamaan... Kyllähän meidän koiratkin ojassa kesällä puljaavat, mutta että tähän aikaan vuodesta...

Lola-mummu purjehti paikalle, tapansa mukaan iloisena. Se tiesi asemansa ja olikin erittäin arvokkaan oloinen. Mutta mitä tekikään meidän kullannuppumme Daniela... haukkua räksytti mummulle vallan kamalasti. Lola ei viitsinyt edes korvaansa lotkauttaa moiselle. Kyllä se innostui mummukin juoksemaan muiden mukana ja olihan sitä pakko tarkistaa kaikki hajutkin mitä pihasta löytyi.

Punaturkkien päästellessä höyryjä pihalle, menivät "kylän miehet" autoillaan tiellä ohitse. Hirvimetsälle olivat menossa. Mitähän lie ajatuksia päässä pyörinyt, kun näkivät paljon "sekopäisesti" riehuvia settereitä. Todennäköisesti jotakin tämän kaltaista..."Ei kai noita vaan lisää ole tähän kylään tulossa? Kolmessakin on tarpeeksi..." Taikka sitten.."Kylläpä on kauniita punaturkkisia koiria". Toivoisin, että näin...

Pentujen hieman rauhoituttua siirryimme sisälle navettaan. Jokainen pennunomistaja esitteli itsensä ja koiransa muille ja kertoili "kauhutarinoita" setterinpennun kanssa elämisestä. Naurua riitti! Juuri sitähän setterin omistajalta vaaditaan, huumorintajua ja eeeerittäääin pitkää pinnaa. Lola-mummun omistaja, Airi Sankala Ariellan-kennelistä, kertoili Lolasta ja muista settereistään. Hän kertoi faktoja setterin kasvatuksesta, omista tavoitteistaan jalostus/kasvatustyössä, sekä näyttelykokemuksistaan... Juuri nämä näyttelykokemukset herättivät pientä hilpeyttä ;) Airi koiraa esittämässä... ja mitä sitten kävikään... Airin mieheltä, Kimmolta saimme kuulla mukavia setteri-tarinoita. Juttua meillä kaksijalkaisilla olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta nuo malttamattomat punanutut alkoivat pitkästymään. Paljon kavereita ympärillä... nyt pitää päästä leikkimään! Koirat päästettiin pihalle telmimään, sitten me ihmiset saimme syödä lounasta aivan rauhassa, ilman että kukaan kuolaa vieressä, taikka läpsii yhtenään tassulla, että mulle kelpaisi kanssa...

Vatsat pullollaan siirryimme me kaksijalkaisetkin pihalle. Wendy-tytteli joutui lähtemään kotiin, perheellä kun oli menoa.Seuraavaksi oli vuorossa leikkimielinen Witty Whisks- Inside näyttely. Auringon jo laskiessa jaettiin jokaiselle pennulle oma näyttelynumeronsa. Tuomarina sai toimia Airi. Tässä näyttelyssä ei trimmausta katsottu, eikä vikoja tai puutteita etsitty. Koirat käyttäytyivät hienosti. Antoivat katsoa hampaat ja seisoivat nätisti paikallaan, kun Airi kävi ne läpi, kuonosta hännänpäähän. Aikaisempaa näyttelykokemusta pennuilla ei juurikaan ollut. Wara oli käynyt pentunäyttelyssä kerran. Hienosti ravasivat esittäjiensä niitä liikuttaessa. Tuomarimmekin oli niin keskittynyt seuraamaan pentujen liikkeitä, ettei huomannut meidän "kaivinkonekoirien" kaivamaa monttua keskellä kehää, vaan astui suoraan siihen. Vahingonilo paras ilo. Onneksi ei edes nilkka nyrjähtänyt. Airi vain totesi nauraen, että näyttelykehässä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, jopa tuomarille. Kaikki koirat saivat pinkin nauhan hihnaansa roikkumaan. Jokainen sai oman arvostelunsa ja ruusukkeensa. Arvosteluissa tosin saattoi lukea myös seuraavaa, "arvosteluhetkellä häntä jäässä"...Valittiin "ROP" ja "VSP". Palkinnot jaettiin ja kaikille jäi hyvä mieli. Ehkäpä tästä syttyisi jonkinlainen näyttelykipinäkin...

Vaikka pimeys alkoikin pikkuhiljaa laskeutua, päätimme vielä mennä pentujen kanssa läpi "agilityradan", jonka Ismo oli rakentanut kasaan...(Ismolla kun pysyy tuo kokkiveitsi ja soppakauha paljon paremmin kädessä, kuin saha ja vasara...) Kyseessä oli täysin omanlaisensa rata. Se ei mitenkään vastannut oikeaa agilityä, eikä ollut tarkoituskaan. Annettiin pennuille mahdollisuus leikkiä ohjaajansa kanssa. Pennut menivät radan läpi, kukin omalla tyylillään. Hauskaa oli. Lola-mummukin kävi radalla, mutta keskeytti. Ei sitä seniori enää lähde temppuja tekemään ilman varmaa palkkiota... makkarapussi kun oli jäänyt sinne radan ulkopuolelle...

Päivä alkoi kääntyä illaksi ja pikkuisen vilukin tuli jo. Siirryttiin vielä navettaan nauttimaan kuumaa glögiä ja joulutorttuja. Nuotiolla sai paistaa makkaraa ja lämmitellä.

Oli aika alkaa pakata vastaanhangoittelevia koiria autoihin. Kiiteltiin mukavasta päivästä puolin ja toisin ja sovittiin, että toukokuussa pentujen tullessa vuoden vanhoiksi tavattaisiin uudestaan. Kunpa silloin pääsisivät kaikki pennut paikalle.

Pihamaa hiljentyi, vain omat väsyneet, mutta varmasti onnelliset koiramme lönkyttelivät odottelemaan sisälle pääsyä. Kiitokset kaikille teille, niin ihmisille kuin koirillekin, jotka paikalla olitte! Päivä oli todella ihana ja toi iloa ja valoa ankeaan, harmaaseen loppusyksyyn.

Hännänheilutuksin ja tassutteluin : Punainen D-trio ja Witty Whisks-väki