Daniela tietokannassa
s. 31.3.06
i. Irish Melody Olympic Gold
e. Ariellan Brinna Tina
Kasv. Niina & Ismo Lehto, kennel Witty Whisks
Näyttelyt: PEK 2 KP
Daniela, se meidän pikku-reppana, joka syntyessään painoi vain 202 grammaa, on nyt jo "aika iso" tytteli. Danielasta on tullut mielestäni söötti nuori neitonen. Aiomme viedä neidin näyttelykehään, kunhan vähän ensin rauhoittuu. Jos oli Danielan äiskä pentuna kova varastelemaan tavaroita, niin jälkikasvu on sitten aivan ammattilainen siinä hommassa. Danielan mielestä on tosi kivaa repiä pyykit pyykkinarulta ja sitten juosta täysillä karkuun (niin, että puhdas pyykki on varmasti likaista sen jälkeen). Daniela on aivan mahdottoman villi ja se kyllä tekee pahojaan. Sitä on (ehkä;)) pennusta asti lellitelty liikaa...(mutta kun se oli sellainen lutunen pienokainen...).
Daniela on todella kiintynyt meihin ihmisiin. Se alkaa osoittamaan mieltään heti, kun joku meistä menee ulkona tai vaikkapa edes toisessa huoneessa käymään. Ulina alkaa välittömästi. Se on kyllä huomannut, ettei se mitään auta, mutta kokeileepa kuitenkin. Ei se kuitenkaan pistä huushollia remonttiin jäädessään Diivan ja Daamin kanssa kotiin, meidän muiden ollessa poissa välillä useammankin tunnin ajan.
Nuori neiti rakastaa vapaana juoksemista, aivan kuin äitinsäkin .Se osaa irrotella ihan täysillä. Vauhtia kyllä riittää! Dansku alkaakin olla jo aikamoinen "lihaskimppu". Diiva ja Daami ovat pitäneet huolen siitä, että Daniela varmasti liikkuu tarpeeksi. Daamin kanssa Daniela painii ja "tappelee" mielellään. Daami on alkanut huomata, että pennusta on tullut melkein samantasoinen jähisijä, kuin siitä itsestään. Juoksussakaan pentu ei enää jää jälkeen, niinkuin aikaisemmin.
Danielassa on kyllä herkkä ja kiltti puolensakin. Se niin suloisesti tunkee itsensä kainaloon, kun sohvalla istuskellaan. Tyytyväisenä huokaisee ja painaa pään syliin. Killittelee niin suloisesti, vähän alta kulmien, ruskeilla silmillään, että siinä unohtuu väkisinkin sen "koiruudet". Kyllä Daniela oppivainen on. Nyt sille on alettu opettaa tottelevaisuutta vähän totisemmin. Sillä vaan ei keskittyminen vielä oikein tahdo riittää. Pikkuhiljaa ja kärsivällisesti..(joo-joo,joskus vaan tahtoo hermo mennä, taikka pokka pettää ja alkaa naurattamaan.Opeta siinä sitten koiraa...)
Linnuista neiti on todella kiinnostunut, kuten kaikenlaisista lentävistä ötököistäkin. Se "seisahtuu",(HUOM! Seisahtuu, ei malta jäädä seisomaan!) ja pölläyttää niitä ilmaan innokkaasti. Sänkipellolle vietiin koira kokeilumielessä, jos vaikka kyyhkysiä innostuisi haistamaan. Se alkoi "hakemaan" heti. Hajulle pääsi ja häntä vipatti vimmatusti, kun nuuski "tyhjää". Yhden teeren se nosti ilmaan, ensin sille seisahtuen. Nätisti jäi paikoilleen linnun lähtiessä lentoon. Oli pikkuinen tietysti hämmentynyt. Ismo kokeili koiran paukkuarkuutta ampumalla ilmaan. Eipä paljon pamaus liikuttanut. Pentuhan se on, mutta annetaan sille kaikenlaisia kokemuksia. Jos linnut kiinnostavat, niin toki sille suodaan mahdollisuus metsästykseenkin. Annetaan ajan kulua kaikessa rauhassa.
Onneksi Daniela on terve, sen elämän alkutaival kun oli niin vaikea. Riiviö ja "pahansisuinen penikka", mutta meidän oma lutunen lellikkimme.
